Ensi vuoden kuumin trendi: avokadorisotto

Avokadopasta on "so last season", vaikka törkeän hyvää onkin. Esittelen teille ruokatrendien haistelijoille ensi vuoden kuuminta hottia: avokadorisotto jättikatkaravun pyrstöillä. Vaatii vähän enemmän aikaa kuin avokadopasta, mutta maku on taivaallinen

Vietimme joulua tänä vuonna kaksi päivää etuajassa, kun jouluaatto kuluu sujuvasti lentokoneessa. Jouluruokiin onneksi kumpikaan ei ole erityisemmin ihastunut (paitsi äidin paistamaan kinkkua on joka vuosi saatava). Siksi perinteeksi onkin muodostunut mennä Stockan Herkkuun ruokaostoksille.

Tänä vuonna menu vaihtui lennossa, kun ennen Herkkuun astumista sain taivaallisen tattirisoton alkuperäislähteeltä kuulla, että avokadorisotto se vasta hyvää on. Varsinaista reseptiä en ehtinyt vielä saada, mutta tekotapa ehdittiin käydä kahvilassa läpi ja siitä syntyikin improvisaatiolla erityisen onnistunut jouluateria. Toiset nauttivat joulupuuroa - meillä riisi vedettiin risoton muodossa.

Risotto tehdään samalla tavalla kuin tattirisotossa (paitsi nesteenä käytetään vain valkoviiniä ja kasvislientä). Ehkä vähemmänkin avokadoa riittäisi, mutta meillä avokadon rakastajina kaksi avokadoa tuntui sopivalta. Avokadosta muussataan quacamolen tyyppinen sose ja se lisätään risottoon aivan loppuvaiheessa, jonka jälkeen risottoa ei enää kypsennetä. Risoton päälle sopi todella hyvin paistetut jättiravun pyrstöt. Risotto maistuu avokadon ja limetin ansiosta niin raikkaalta, että onnistuu hyvin huijaamaan itseään siinä, kuinka "kevyttä" ruoka todella onkaan.

Rauhallista joulua ja loistavaa alkavaa vuotta kaikille - kokkaillaan taas ensi vuonna!

Avokadorisotto jättikatkaravun pyrstöillä

Perusrisotto 
1,5 kasvisliemikuutiota
vajaa litra vettä
2-3 salottisipulia
oliiviöljyä
valkoviiniä
suolaa
valkopippuria
carnaroli-risottoriisiä
parmesaania
nokare voita

Avokadosose - "quacamole"
2 avokadoa
1/2-1 limetti
ripaus sokeria
ripaus mustapippuria

Laita vajaa litra vettä kattilaan ja lisää joukkoon 1,5 kasvisliemikuutiota. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä lieden lämpötilaa siten, että liemi pysyy kuumana.

Muussaa haarukalla avokado soseeksi ja lisää puolikkaan limetin mehu sekä ripaus sokeria ja mustapippuria.

Samaan aikaan voit aloittaa risoton valmistamisen. 
Silppua sipuli.
Ota korkeareunainen, kannellinen teflonpannu ja kuumenna siinä loraus oliiviöljyä. Kuullota silputtu sipuli öljyssä.
Lisää isohko loraus valkoviiniä ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Varo laittamasta liikaa valkopippuria. Anna porista hetki.
Lisää carnaroli-risottoriisiä kaksi espressokupillista (vajaa 2 dl) ja sekoita kunnes riisistä tulee kiiltävää ja osin läpinäkyvää. Vähennä lieden lämpötilaa hieman.
Lisää kiehuvaa kasvislientä sen verran, että päällimmäiset riisit näkyvät edelleen. Sekoita hitaasti koko ajan, jotta risotosta tulee kermaisaa. Liemen tulisi kiehua heikosti koko ajan.
Kun suurin osa äsken lisätystä liemestä on imeytynyt, lisää jälleen lientä siten, että riisi kuitenkin vielä näkyy. Jatka sekoittamista. Jatka tähän tapaan kunnes riisi on valmista ja pehmeää - voi jättää hieman al denteksi. Kaikkea lientä ei tarvitse käyttää.
Lopuksi lisää parmesaaniraastetta noin kaksi kourallista tai oman maun mukaan. Lisää nokare voita. Sekoita hetki, laita kansi pannulle ja jätä muutamaksi minuutiksi hautumaan (voi tässä vaiheessa nostaa pois kuumalta liedeltä). 

Paista jättiravun pyrstöt voissa. Käytin itse tällä kertaa kypsiä rapuja, joten niitä ei tarvinnut kuin hetken käyttää pannulla. 

Kun parmesaani on sulanut risotossa , sekoita joukkoon avokadosose. Älä kypsennä risottoa enää avokadon lisäämisen jälkeen. Risotto on valmista syötäväksi. 

Muista, että risotto ei odota ruokailijoita vaan ruokailijat odottavat risottoa. 

Pieni muna, iso sielu - näin keität täydellisen kananmunan

Olen tajunnut toimineeni väärin vuosikausia, oikeastaan lähes koko elämäni. Voisi kuvitella, että tästä havainnosta masentuisi tai kokisi turhautumista, mutta päinvastoin. Olen kiitollinen, että tajusin asian jo näinkin varhain, niin voin tulevat vuosikymmenet elää onnellisempaa elämää. 

En olisi muuten uskonut, että ihmisen onnellisuuden tunteeseen voisi näin paljon vaikuttaa niinkin pieni asia kuin keitetty kananmuna. Tai korjaan: täydellisesti keitetty kananmuna. Ja kaiken kruunaa vielä se hieno seikka, että oppimani uusi tapa keittää kananmuna on huomattavasti helpompi kuin se yleisesti vallitseva tapa. Minulla tosin ei ole kokemusta munankeittimellä keitetyistä munista, joten kaikki vertailu on tehty kattilassa keitettyihin kananmuniin. 

Muutos ja uuden oppiminen on siis hyvästä. Olisin voinut jatkaa elämääni autuaan tietämättömänä tavasta, miten keitetyistä kananmunista saa näin taivaallisen hyviä. Vinkki on peräisin Hansin matkassa -ohjelman viimeisestä jaksosta, jossa Hong Kongissa työskentelevä kokki Jaakko Sorsa jakoi tämän vinkin. Kaikki kiitos siis television ruokaohjelmien ahkeralle katselulle - kyllä kannattaa ihmisen viettää aikaa sohvannurkassa kaukosäädin kädessä. Hiljattain keskustelin ystävän kanssa glögilasillisen ääressä, kuinka ruoanlaittotaito suorastaan imeytyy aivoihin pelkästään keittokirjoja lukemalla tai ruokaohjelmia katsomalla. Ja tämä osoittaa aukottomasti, että uskomuksemme pitää paikkansa.

Viikonloppuna keittelin kananmunia uudella tavalla muutamaan otteeseen ja kummallakin kerralla totesimme yhteen ääneen lihansyöjän kanssa, ettei niin hyviä kananmunia olla ikinä syöty. Ja kaupasta oli ostettu niitä samoja Pirkan vapaan kanan munia, mitä aina ennenkin. Muutama suora lainaus munaleipien ääreltä:
"Voisin mennä naimisiin näiden muniesi kanssa."
"Mmmm mmm mmm...ei voi olla mitään näin hyvää."
"Ei ole kyllä munaleipä ikinä maistunut näin hyvältä."

Joten munamiestä lainatakseni: Pieni muna, iso sielu...Mietin muuten, miksi tämä taito on pidetty salassa kaikilta kotitaloustunneilta, naistenlehdistä, keittokirjoista, kokkiohjelmista ja ennen kaikkea miksi kananmunateollisuus ei ole jakanut tätä tietoa?! Vai onko tämä tapa täysin yhden kokin keksimä? Ei voi olla. Ehkä olen elänyt täydellisessä umpiossa, mutta nyt aion sentään itse jakaa salaisuuden kananmunan keittämisestä.

Hetki omaa aikaa ylpeänä esittää:
Näin keität täydellisen kananmunan

1. Laita kananmunat kattilaan kylmään veteen.
2. Kuumenna kattilaa liedellä ilman kantta, kunnes vesi kiehuu.
3. Keitä munia yhden minuutin ajan.
4. Ota kattila liedeltä, laita kansi päälle ja odota 10 minuuttia.
5. Kaada vesi pois ja säikäytä munat kylmällä vedellä.
6. Kuori ja nauti pala taivasta sellaisenaan tai esim. paahdetun ruisleivän päällä.

(Jos haluat löysempiä munia, kokeile lyhyemmällä odotusajalla. Itse en ole vielä päässyt niin pitkälle kokeiluissani, kun olen ollut haltioissani näistä 1+10 minuutin munista.)

Tie valkosipuliriippuvaisen sydämeen: valkosipulikeitto

Valkosipuli kuluu keittiömme perusvarusteisiin. Sitä laitetaan ruokaan kuin ruokaan ja yleensä aina vähän enemmän kuin reseptissä on suositeltu. Tällä keitolla oli siis jo hyvät lähtökohdat onnistumisessa, kun pääraaka-aineena oli valkosipuli. Ja olihan se ihan törkeän hyvää. Lihansyöjäkin santsasi toisen lautasellisen, vaikka tarjoilin keittoa alkuruokana.

Tuli opittua myös erinomainen vinkki siihen, miten valkosipulit saa kuorittua vaivattomasti. Helpottaa elämää suunnattomasti, jos tarvitsee isompia eriä kuoria: Kaada kynsien päälle kuumaa vettä ja anna pehmetä pari minuuttia. Kuoret irtoavat melkein itsestään.

Valkosipuli maistuu keitossa suloisen pehmeänä, ei mitenkään läpitunkevana. Toki valkosipulin vihaajalle ei keittoa kannata tarjota. Resepti on peräisin Pirkan sivustolta. Alkuruokana aivan loistava, kannattaa kokeilla!

Valkosipulikeitto

2-3 (n. 120 g) kokonaista valkosipulia
1-2 (n. 150 g) sipulia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vehnäjauhoja
9 dl vettä
4 rkl kasvisfondia
mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1/2 dl persiljaa hienonnettuna (tämän jätin omasta keitosta pois)

Irrota valkosipuleista kynnet. Kaada kynsien päälle kiehuvaa vettä ja anna pehmetä pari minuuttia. Kuori kynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi. Kuori ja hienonna sipulit.
Kuullota valkosipulinkynsiä ja sipulia öljyssä kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hyvin.
Lisää vesi, kasvisfondi ja mustapippuri.
Anna keiton hautua miedolla lämmöllä 30-40 minuuttia, kunnes valkosipulinkynnet ovat hajonneet.
Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Lisää kerma ja persilja. Kuumenna höyryäväksi.

Suomi syö Baileys-juustokakkua

Marraskuu näyttää olevan otollista aikaa herkuttelulle, ainakin jos seuraa blogini suosituimpia reseptejä. Viihdytän aika ajoin itseäni arvuuttelemalla, mikä on ollut viikon tai kuukauden tai blogin elinajan suosituin teksti kävijämäärän perusteella.

Kesällä grilliruokien suosio oli taattu ja ehkä maailman paras ruoka eli kokiksessa keitetyt ribsit keikkui pitkään blogini kärkisijalla. Sitten tuli syksy ja avokadopasta Safkaa-kirjan innoittamana levisi kulovalkean tavoin suomalaisten lautasille. Mutta pimeän vuodenajan edetessä on Baileys-juustokakku noussut ylhäiseen yksinäisyyteen suosiossaan. Tosin jostain toisestakin ruokablogista luin, että samainen juustokakku oli kiistatta blogin suosituin resepti.

 Tässä teidän lukijoiden suosikit kävijämäärän perusteella:

1. Baileys-juustokakku
2. Avokadopasta
3. Kokiksessa keitetyt ribsit
4. Vietnamilainen kaalisalaatti
5. Thaimaalainen kananuudelikeitto
6. Sikke Sumarin maailman paras suklaakakku 
7. Possun lapaa uunissa
8. Suppilovahvero-pekonipiirakka
9. Taivaallinen tattirisotto
10. Miilunpolttajan spagetti

Eli pekonilla, lihalla ja aasialaisella pääsee monen suomalaisen lautaselle. Jälkkäriksi alkoholilla marinoitua juustokakkua. Kasvisversioista avokadopasta ja vietnamilainen kaalisalaatti ovat päässeet kiitettävän korkealle listalla - eikä syyttä.

Mutta suosituin ei aina välttämättä ole se paras. Mikä on ollut oma suosikkisi blogin resepteistä? :)

Kaikkien aikojen paras omenapiirakka - Apple Pie

Meillä leivotaan todella harvoin mitään makeaa. Kumpikaan ei ole kovin perso makeille leivonnaisille, ja ihan jo itsesuojeluvaistoni ehkäisee tekemästä tarjolle mitään herkkuja, jotka joutuisin itse syömään kokonaan (ja rehkimään senkin edestä salilla). Mies kun ei ensimmäisen annoksen jälkeen enää pulliin ja kakkuihin koske.

Tänään tosin tein poikkeuksen ja tein omenapiirakkaa, jonka resepti on houkutellut mielessäni siitä lähtien kun Eeva Kolu sitä ylisti Kauhaa ja rakkautta -blogissaan. Resepti löytyy Helsingin Sanomien nettisivuilta. Omenapiirakat eivät yleensä ole mielestäni olleet mitenkään erikoisia, mutta nyt tosiaan löytyi se ihan paras omenapiirakka! Pehmeä täyte, rapea kuori ja maku sopiva yhdistelmä hieman kirpeää ja makeaa - ja muskotti on kaiken salaisuus!

Voi kun tämä resepti olisi ollut tiedossani kaikkien niiden vuosien ajan, kun McDonald's ei Suomessa myynyt niitä rapsakkakuorisia omenapiirakoita pahvikääreessä. Mäkkärin versio on ollut meidän molempien suosikki kaikista omenapiirakoista ja onneksi sitä jälleen saa Suomestakin. Olisin varmasti tehnyt omenapiirasta useamminkin kotona, jos olisin tiennyt, että sama maku syntyy kotioloissa niinkin helposti kuin lisäämällä omenoiden joukkoon kanelin lisäksi muskottia.

Kannattaa noudattaa reseptin suositusta ja käyttää Granny Smith -omenoita - en ainakaan uskaltaisi itse kokeilla muita merkkejä, kun näillä tuli niin herkullista. Lihansyöjällekin kelpasi yllättävän hyvin, eikä piirakasta jäänyt edes rippeitä vietäväksi työkavereille. Superhyvää, suosittelen!

Amerikkalainen Apple Pie

Täyte:
noin 1 kg Granny Smith -omenoita (6-7 kpl)
1 3/4 dl hillosokeria
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita nokareina

Taikina:
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita
vajaa 1 dl jäävettä

Päälle:
kuohukermaa
sokeria

Tee ensin täyte:
Kuori omenat ja poista siemenkota. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot. Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.

Tee sitten taikina:
Mittaa kuivat aineet kulhoon ja leikkaa voi pieniksi paloiksi. Murusta seos sormin tai tehosekoittimessa.
Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Jaa taikina kahteen osaan (toinen pala vähän toista isompi) ja pyöritä palloiksi.
Kaaviloi jauhotettu isompi pala kahden leivinpaperin välissä ohueksi, pyöreäksi levyksi, joka peittää pyöreän vuoan (halkaisija 23-24 cm) pohjan sekä reilusti reunat.
Kaaviloi toinen pala piirakan kanneksi.

Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi ja vuole päälle voi.
Voitele reunat vedellä, peitä piiras taikinakannella ja nipistele reunat kiinni.

Voitele pinta kermalla ja ripottele päälle hieman sokeria. Pistele haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.

Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla 15 minuuttia. Laske lämpöä ja kypsennä 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Vielä on kesää jäljellä

Mikä olisi parempi aika löytää koneelta kesän kuvia

kuin lokakuu juuri pimeän vuodenajan kynnyksellä.

Tekisi mieli uskotella itselle:

vielä on kesää jäljellä. 

Uunituoretta leipää - ei voi tämän helpompaa enää olla

Ihan ite leivottua leipää.

Vapise leipomoteollisuus - kotona syntyy näin mahtavaa leipää :)

Jos toimisin leipäalalla, alkaisin olla jo vakavasti huolestunut alan tulevaisuudesta, kun uunituoreen leivän leipominen kotioloissa on näin helppoa.

Oletteko muutkin eläneet siinä väärässä uskossa, että leipätaikinaa pitää vaivata tuntikaupalla käsilihakset maitohapoilla ja silti lopputuloksena on kovaa ja kohoamatonta leipää? Tänään todistin luuloni vääräksi. Jatkossa meillä tarjotaan viikonloppuisin uunituoretta, kotona leivottua leipää. Pala taivasta, autuas hymy kasvoilla ja elämän palikat paikallaan. Karppaajana harkitsisin nyt vakavasti ruokavaliosta luopumista, koska ilman hiilareita ei tätä taivaallista elämystä pääse kokemaan.

Tarvitset vain kannellisen padan. Minä turvauduin äidin keittiön tarpeisiin ja tiedustelin, löytyisikö kaappien uumenista ylimääräistä pataa. Löytyihän sieltä. Pääsin toteuttamaan pitkään to do -listalla odottanutta Dutch oven -leipää. Ohjeita on ruokablogeissa tarjolla pilvin pimein, sieltä löytyy tarkempia selostuksia ja kuvakollaaseja tekovaiheista: mm. Kaikki äitini reseptit, Kädenvääntöä, Kitchen trials ja ilmeisesti alkuperäinen lähde The New York Times.

Jos haluat tuoretta leipää aamulla, aloita taikinan teko illalla. Alla olevassa ohjeessa on yhdistelty parhaat palat kahdesta ensimmäisestä blogista.

Maailman helpoin eli vaivaamaton ja vaivaton leipä

7 dl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl kädenlämpöistä veittä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada vesi joukkoon ja sekoita taikina sekaisin.
(Muissa blogeissa taikina näyttää melko löysältä. Oma versioni oli enemmän taikinaa kuin velliä - jauhoilla on eroa - mutta lopputulos oli hyvä joka tapauksessa)
Peitä taikina ja jätä huoneenlämpöön 12-14 tunniksi kohoamaan. (Hiljattain ostettu kannellinen leivontakulho osoittautui loistavaksi tähän tarkoitukseen)

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla uuniin. Kun uuni on saavuttanut lämpötilan, anna padan olla uunissa vielä puolisen tuntia, jotta se on kunnolla kuumentunut.
Kun lämmität uunia, voit aloittaa taikinan työstämisen.
Kaavi taikina hyvin jauhotetulle pöydälle. Lisää jauhoja taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Tässä vaiheessa taikinaan voi lisätä esim. yrttejä - täytyy kokeilla seuraavalla kerralla.
Laita taikina esim. samaan kulhoon vielä kohoamaan puoleksi tunniksi.
Kun pata on kuumentunut, laita taikina kuumaan pataan, kansi päälle ja paista 20 minuuttia 225 asteessa.
Tämän jälkeen nosta uunin lämpötila 250 asteeseen, ota kansi pois ja paista vielä noin 20 minuuttia.
Nauti kuumana aidon voin kanssa.

Avokadopastaa ennen kuin ainekset loppuivat kaupasta

Moni varmaan huomasi torstain Hesarista avokadopastan reseptin. Ruokablogeissa pasta ehti muodostaa trendin jo vähän ennen Hesarin artikkelia, kun Safka-kirja julkaistiin aiemmin syksyllä. Nyt kun ilmeisesti kaupoista on kypsät avokadot, pecorinot ja lehtipersiljat loppu, voin olla onnellinen, että ehdimme testata tätä ihanaa reseptiä syyskuun alussa ennen massahysteriaa :) (kuvassakin vielä aurinko paistaa) Tämä on loistava arkiruoka, kun sapuskan pitää valmistua hetkessä nälkäkuoleman lähestyessä.

Avokadopasta on ihan syntisen hyvää. En kuitenkaan osaa päättää, kumpi on parempaa: avokadopasta vai korianteri-inkivääripestopasta. Molemmat ovat ruokia, joita meillä varmasti tehdään vielä moneen otteeseen - niin raikkaita ja maukkaita ne molemmat ovat. Jos et vielä ole testannut, niin kipin kapin nyt kauppaan etsimään sitä viimeistä kypsää avokadoa ja taistelemaan yrttihyllylle.

Itse tein oman versioni ilman lehtipersiljaa ja hyvää oli. Pecorinoakin meillä oli vain pieni nokare, joten juustona oli pääroolissa parmesani. Näköjään minulla alkaa olla vaikeuksia noudattaa mitä tahansa reseptiä orjallisesti, aina tulee sovellettua hieman.

Avokadopasta

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (siemenet poistettuna)
1 lime
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl raastettua pecorinoa)
30 g (1 dl raastettua parmesania)
400-500 g spagettia

Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limen mehu mukaan.
Halkaise avokado ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon.
Hienonna yrtit ja raasta juustot.
Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, yrtit sekä juustoraasteet.
Sekoita kaikki aineet ja maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
Keitä pasta al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.
Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti kastikkeen joukkoon.
Raasta päälle parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria.
Tarjoa heti.

MasterCheffailua kotona - Kampasimpukat voi-korianterikastikkeessa

Tänään siirryin kotikokkailussa MasterChef-tasolle. Kunnia tästä lähtölaukauksesta kuuluu alunperin Stockan Hulluille päiville, joiden kampasimpukkatarjousta en voinut jättää hyödyntämättä. Vierailu Stockan Herkussa oli muutenkin viikonlopun herkuttelulle erittäin suosiollinen, kun ruokashoppailu meni vähän överiksi.

Kampasimpukoita en ole koskaan aikaisemmin uskaltautunut kokeilemaan. Turhaan pelkäsin herkkää raaka-ainetta - lihansyöjänkin mielestä annos onnistui täydellisesti. Eli meillä tarjoillaan myös kampasimpukoita myös jatkossa. Nyt kun olen muutamassa kaupassa tehnyt kampasimpukoiden hintavertailua, taitaa matka suunnata vielä huomenna Stockalle, jos pakastealtaassa sattuisi vielä löytymään näitä kulinaristisia herkkupaloja todella edulliseen hintaan.

Tämä alkupala oli oikeastaan hyvin yksinkertainen tehdä - ihan turhaan pelkäsin. Etukäteen tosin vaikutti vähän enemmänkin hifistelyltä, koska kastikkeita ei ole meillä ollut tapana siivilöidä. Tai ylipäätään kastikkeiden teko on jäänyt vähemmälle (eli nollaan, jos ei pastakastikkeita lasketa). Mutta helppoahan se oli kuin heinänteko. Lautanen tuli puhdistettua hyvin tarkasti kaikista soosin rippeistä. Resepti on peräisin Joonas Hämäläisen MasterChef-kisailusta.

Kampasimpukat voi-korianterikastikkeessa (kahdelle)

10 kampasimpukkaa (5 per hlö - Joonaksella oli vain 4 kampasimpukkaa
1 dl valkoviiniä
1 shalottisipuli
2 valkosipulin kynttä
200 g voita
korianteria
suolaa
pippuria
sitruunanmehua

Laita kattilaan silputut sipulit ja viini. Keitä kunnes jäljellä on pari ruokalusikallista. (Kannattaa loppuvaiheessa olla tarkkana, ettei kiehahda kokonaan kasaan niin kuin minulla - piti lisätä uusi loraus viiniä pullosta)
Siivilöi redu ja vatkaa voi sekaan kattilassa pieninä nokareina. Älä anna kiehua!
Lisää aivan viimeiseksi korianteri. Älä kypsennä enää korianteria, ettei maku häviä.

Poista kampasimpukoista sulkijalihas ja kuivaa ne. (Tai jos käytät pakastettuja kuten minä: kuivaa sulatetut kampasimpukat)
Paista kuumalla pannulla öljyssä n. minuutti per puoli.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Viimeistele sitruunamehulla kaunis karamellisoitu pinta kampasimpukoihin. (Itse unohdin loppuhässäkässä tehdä tämän, ei merkittävästi haitannut makuelämystä)

Vietnamilaista kalaa, nam nam

Järjestimme aiemmin syksyllä ystävien kanssa viini-illan, jonka teemaksi muodostui vietnamilainen ruoka...tai no jälkiruokana oli Baileys-juustokakkua, mutta alku- ja pääruoka olivat vietnamilaisen teeman mukaisia. Pääruokana tarjoiltu kala oli sen verran hyvää ja helppotekoista, että sitä piti kokeilla aika pian illan jälkeen jo uudestaan.

Vietnamilainen ruoka on muutenkin vähän vaivihkaa noussut suosikkikeittiöiden joukkoon, vaikka vietnamilaisessa ravintolassa olen käynyt vain kerran - sekin kerta oli Montrealissa. Suosituksia hyvistä pääkaupunkiseudun vietnamilaisista ravintoloista otetaan vastaan! Resepti löytyi Kotilieden sivuilta, joilta ei ihan ensimmäisenä osaisi etsiä.

Kalan valmistaminen ei vaadi muuta kuin jonkin verran pilkkomista. Ainekset ovat meikäläisen makuun hyvin perinteisiä: inkivääriä, valkosipulia, chiliä, kevätsipulia. Ja kala kypsyy leivinpaperin/ruoanlaittopaperin (tai banaaninlehden, jos jollain sattuu löytymään kaapista) sisällä höyrystymällä - eli hyvin terveellistäkin.

Ensimmäisellä kerralla teimme kaksi kilon siikaa. Jälkimmäisellä kerralla kaupasta sai vain puolen kilon siikoja, jotka ehtivät kypsyä uunissa ehkä hieman kuivaksi, joten uuniajan kanssa kannattaa vähän vahtia kelloa. 1 kg kalalle 45 minuuttia, puolen kilon kalalle puolisen tuntia.

Kalan makua täydentää hyvin helppotekoinen kastike vietnamilaiseen tyyliin. Ilmankin soosia voi kalaa toki nauttia, mutta suosittelisin syömään kastikkeen ja riisin kanssa.

Vietnamilainen kala

2 valkosipulinkynttä
3 kevätsipulia
pala pieneksi pilkottua inkivääriä
1 punainen chili
1 rkl sitruunaruohoa silputtuna (tai tahnaa tölkistä, jos ei löydy tuoretta)
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl öljyä
1 rkl kalakastiketta
reilu kourallinen tuoretta korianteria

Silppua kevätsipulit, valkosipulit, chili, sitruunaruoho ja inkivääri. Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään.
Tee kalan pintaan viiltoja. Kaada seos kalan päälle. Hiero seosta kummallekin puolelle kalaa ja kääri banaaninlehteen/leivinpaperiin/ruoanlaittopaperiin. Anna maustua noin 15 minuuttia.
Kypsennä 150-asteisessa uunissa 45 minuuttia tai grillaa kala kypsäksi.
Tarjoa riisin kera.

Kastike kalalle

1 valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä maun mukaan
1/2 limen mehu
1 rkl sokeria
1 tl riisietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
2 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
loraus vettä

Silppua valkosipuli ja chili hienoksi. Sekoita kaikki aineet keskenään.

(resepti alunperin vietnamilaisille rullille Kauhaa ja rakkautta -blogista)

Testailimme kalan kanssa kahta viiniä: Lind Gewürtztaminer ja Spy Walley Riesling. Kumpikin sai vierailta kannatusta.

Huippuhyvää parhautta - seesami-chilikaali

Nyt alkaa jo superlatiivit loppua. Arki-iltojen herkutteluputki jatkui taas tänään. Jo kolme iltaa peräkkäin olen ollut loistavan ruoan ansiosta loistotuulella. Kannatti mennä salille, vaikka ei millään olisi huvittanut. Nimittäin treenaamisen lomassa luin Fit-lehteä (10/2012), josta löytyi yksi parhaista viime aikoina testatuista ruoista...tai ainakin helpoin. Myös eilinen korianteri-inkivääripestopasta oli ihan tajuttoman hyvää. Niin oli tämäkin.

Kaiken ymmärrykseni mukaan tämä lisuke on myös terveellinen - eikö kaalia voikin syödä niin paljon kuin sielu sietää? Tätä kaalia ainakin tekee mieli syödä niin paljon kuin mahaan saa mahtumaan. Ja ehkä vielä vähän lisää. Maistuu ehkä vielä paremmalta, kun se on hieman jäähtynyt. Eli syö ensimmäinen annos. Anna jäljelle jääneen jäähtyä hieman (jos mitään jää jäljelle). Syö toinen annos ja tiedät miten hienoa elämä on parhaimmillaan silloin, kun saa todella hyvää ruokaa.

Valmistamiseen kuluu reilu vartti, joten ei ole hitaudella pilattu. Tämä on loistava arki-illan lisuke esim. pastan tai riisin sijasta. Tai hyvää ihan sellaisenaankin. Reseptin määrät riittävät ehkä kahdelle hengelle, parempi tehdä heti tupla-annos, niin jää vähän seuraavallekin päivälle.

EDIT: Kannattaa ripotella loppuvaiheessa joukkoon 1-2 teelusikallista sokeria, joka taittaa hieman limen kirpeyttä.

Seesami-chilikaali

2 rkl seesaminsiemeniä
400 g valkokaalia suikaloituna
2 rkl maapähkinäöljyä (tai muuta öljyä) paistamiseen
1/3 dl soijakastiketta
1 limen mehu
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
1 ruukku tuoretta korianteria

Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne poksuvat. Kaada lautaselle jäähtymään. (En itse uskaltanut ihan odottaa poksumiseen asti, kun pannu alkoi jo kiitettävästi savuta)
Kuumenna öljy pannulla ja paista suikaloituja valkokaaleja noin 10 minuuttia. Kaali saa pehmetä ja ottaa hieman väriä, mutta jätä siihen purutuntumaa.
Lisää soijakastike, vastapuristettu limemehu, paahdetut seesamisiemenet, chilihiutaleet ja hakattu korianteri. Paista vielä hetki.
Tarjoa esim. lihan tai kalan lisukkeena.

Tajunnan räjäyttävää korianteri-inkivääripestopastaa

Pari tuntia sitten istuin bussissa kotimatkalla töistä potien alkavaa kaamosväsymystä ja mietin, mistä sitä saisi energiaa johonkin muuhun kuin sohvakuolemaan television ääressä. Onneksi kaikki ratkaisut elämän ongelmiin näyttävät löytyvän hyvästä ruoasta...Ja loistavista kokkausvälineistä, jotka kummasti tuovat nykyään elämääni mielettömiä onnen hetkiä.

Eilen hypin riemusta, kun kokeilin juliennekuorijaa - ehkä vuoden paras keittiötarvike! Myös äidiltä käyttämättömänä pelastettu wokkipannu aiheutti eilen pakahduttavaa onnea, kun kanawokki valmistui muutamassa minuutissa. Kunnes sitten tänään pääsin testaamaan kihlajaislahjaksi toivomaamme kivimorttelia - 5 kiloa täyttä tehoa. Nyt en enää osaa sanoa, kumpi onkaan ihanampi - juliennekuorija vai tehosekoittimen tehoilla toimiva mortteli, joka ei juuri habaa rasita paitsi tiskausvaiheessa.

Morttelille löytyi tänään käyttöä, kun uskollisesti palvellut vatkain-leikkuri-sauvasekoitin sanoi irti yhteistyösopimuksen. Mortteli toimi onneksi aivan yhtä hyvin, kun tein pastaa, joka osoittautui tajunnan räjäyttäväksi - aivan mielettömän hyvää! Tein vain yhden hengen annoksen (tai siis olisi varmaan riittänyt kahdelle, jos se ei olisi ollut niin hyvää, että tuli syötyä kaikki pestot) - ensi kerralla teen ainakin tupla-annoksen. Ohje on peräisin Chiclingin blogista. Olisi pitänyt vaan suoraan tehdä blogissa annetun mittasuhteen mukaan. Reseptin määrät ovat Chiclinging alkuperäiset, suluissa itse käyttämäni määrät.

Korianteri-inkivääripestopasta

3-4 ruukkua korianteria (1 ruukku)
iso pala tuoretta inkivääriä (3 cm paksu pala, rakkaudesta inkivääriin)
30 g pinjansiemeniä (loraus purkista)
50 g parmesania ja/tai pecorinoa raastettuna (vajaa kourallinen)
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna (1)
pieni pala chiliä (n. 3 cm, rakkaudesta chiliin)

suolaa
mustapippuria
tilkka sitruunanmehua
reilu 1 dl oliiviöljyä (loraus)

Laita listan kuusi ensimmäistä ainesta mortteliin tai blenderiin ja soseuta sileäksi. Valuta öljyä sekaan, kunnes massan koostumus miellyttää. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lisää hapoksi sitruunamehua. "Maista, jos ei järki lähde, niin lisää suolaa, öljyä taikka sitruunaa, kielenkannat kyllä kertovat mitä setti kaipaa." Käytä mahdollisimman miedon makuista öljyä.

Keitä pasta, ota vähän keitinvettä talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon reilu rkl pestoa ruokailijaa kohti (kaksi lusikallistakaan ei mielestäni ole yhtään liikaa - kun se on niin tajuttoman hyvää). Lisää tarvittaessa joukkoon pastan keitinvettä. Päälle parmesaniraastetta ja mustapippuria.

Pesto säilyy pari päivää jääkaapissa - tosin uskon hyvin, ettei sitä riitä niin pitkäksi aikaa...

Maailman paras suklaakakku Sikke Sumarin tapaan

Sikke Sumari on kivunnut yhdeksi suosikeistani helpoilla resepteillään. Siken reseptillä syntyi myös tämä tuhdisti suklainen maailman paras suklaakakku. Kakku tainnuttaa pahimmankin suklaahimon ja tällaiselle taikinaa rakastavalle leipojalle kulhoon jäi mukavasti kaavittavaa - eli kakku on herkullista niin taikinana kuin valmiina leivonnaisena. Ja vielä kaiken lisäksi helppo tehdä!

Maailman paras suklaakakku

3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 dl kaakaojauhetta (esim. Van Houten, ei mitään sokeroitua)
3,2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl tummaa suklaata rouhittuna
2 dl sulatettua voita (saa olla suolaista)
4 munaa
1 dl espressokahvia (tai vahvaa kahvia)

Sekoita kuivat aineet sekaisin.
Sekoita märät aineet sekaisin.
Sekoita kaikki sekaisin.
Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.
Paista 180 asteessa 25-35 minuuttia, kunnes kakku on melkein kypsä, mutta hyllyy vielä hieman keskeltä. Kokeilin puutikulla kakun keskeltä, jolloin tikkuun jäi vielä hieman taikinaa.

Suppilovahvero-pekonipiirakka

Suolaisten piirakoiden onnistuminen on meidän keittiössä ollut tähän asti vähän niin ja näin. Joko pohja on ollut liian kova tai se on murentunut käsiin tai sitten täyte on epäonnistunut. Olin melkein jo ehtinyt vaipua epätoivoon suolaisten piirakoiden kanssa, kunnes vihdoin onnistuin tällä reseptillä. Pakastimessa odottaneille suppilovahveroille löytyi hyvää käyttöä, kun sienien kaveriksi lisäsi pekonia.

Piirakka teki hyvin kauppansa niin vieraille kuin lihansyöjällekin, joka ei aina innostu sienistä. Tosin lihansyöjän saa yleensä syömään mitä tahansa, jos siihen ujuttaa pekonia joukkoon. Onneksi pakastimessa on lisää sieniä, niin voi tehdä tätä piirakkaa uudemmankin kerran. Resepti syntyi tämän ja tämän ohjeen yhdistelmänä.

Suppilovahvero-pekonipiirakka

Pohja:
100 g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
(suolaa)
2-3 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 sipuli
1 pkt pekonia
n. 3-4 dl suppilovahveroita (pakastimesta)
3 munaa
3 dl ruokakermaa
2 dl juustoraastetta
mustapippuria
suolaa

Pohja:
Sekoita suola jauhojen joukkoon. Nypi kylmä rasva jauhojen joukkoon. Lisää kylmää vettä ja painele tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina n. 24-28 cm voideltuun vuokaan (tai kauli leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi ja asettele leivinpaperin kanssa vuokaan, niin vuokaa ei tarvitse voidella). Kodin Kuvalehden reseptissä pohja olisi pitänyt esipaistaa, mutta oikaisin tässä vaiheessa.

Täyte:
Silppua sipuli. Leikkaa pekoni saksilla paloiksi kylmälle pannulle. Kuumenna pannu ja paista pekonia hetken aikaa ennen kuin lisäät sipulit. Kun pekonit ja sipulit ovat saaneet hieman väriä,  lisää suppilovahverot ja paista sen aikaa, että sienistä mahdollisesti irronnut vesi on haihtunut.
Sekoita munat ja kerma keskenään, lisää juustoraaste ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Sekoita muna-maito pekoni-sienitäytteen kanssa. Kaada täyte pohjan päälle.
Paista 200 asteessa n. 30-40 minuuttia.

Uusi suosikki: Mango-passionjuustokakku

Juustokakusta on muodostunut meidän perheen vakioleivonnainen, kun tarvitsee keksiä jotain takuuvarmasti hyvää tarjottavaa vieraille. Viikonloppuna järjestimme lihansyöjän kanssa kihlajaiset perhepiirissä ja tein juhlaa varten juustokakusta hedelmäisen version.

Perusohje näyttää todella olevan helposti muunneltavissa uusiin makumaailmoihin, sillä tämäkin kakku sai vierailta kiitettävästi ylistystä. Helppo ohje kakun kiilteelle löytyi täältä. Mango-passionjuustokakku melkein kiri Baileys-juustokakun edelle omassa rankingissani.

Mango-passionjuustokakku

Pohja:

puolikas paketti Digestive-keksejä

2-3 rkl voisulaa

Täyte:

2 prk eli 400 g maustamatonta tuorejuustoa (esim Philadelphia tai Viola) / vaihtoehtoisesti mangotuorejuustoa (jolloin mangososetta ei tarvitse)

1 prk vispikermaa

3/4 kuppia eli n. 1,7 dl sokeria

1/4 kuppia eli n. 0,6 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

1,5 tl vanilliinisokeria

3 prk (yht. 225 g) mangososetta 
(Edit: + 1-2 rkl maissitärkkelystä)

Kuorrutus:

1 prk (125 g) mangososetta

4-5 passionhedelmää

3 liivatetta

1 limen mehu

Pohja:

Murskaa keksit muruiksi, sulata voi ja sekoita se murujen sekaan. 

Painele taikina voidellun (tai leivinpaperilla vuoratun, jos olet yhtä mukavuudenhaluinen kuin minä) irtovuoan (myös korkeareunainen piirakkavuoka käy) pohjalle tiiviisti. Laita vuoka jääkaappiin ainakin 20 minuutiksi.

Täyte:

Vaahdota tuorejuusto ja vatkaa sekaan toisessa kulhossa kovaksi vaahdotettu kerma, sen jälkeen sokeri, jauhot, vanilliinisokeri ja lopuksi kananmunat sekä mangosose.

Kaada täyte vuokaan ja paista 160 asteessa n. 45 minuuttia tai kunnes täyte on kiinteää keskeltä eli kun kakun keskiosa ei enää liiku vuokaa heilutettaessa. (Tällä kertaa kakku oli melkein tunnin uunissa.)
Edit: Uuneissa voi olla paljon eroa, joten paistoaika voi olla huomattavasti pidempikin. Itselläni kakku hyytyi hyvin, mutta palautteen perusteella kakku ei kaikilla olisi hyytynyt riittävästi. Mangososeen sijasta täytteeseen voi käyttää mangotuorejuustoa ja laittaa mangososeen pohjan päälle täytteen alle. Maissitärkkelys voisi auttaa hyytymisessä, itse en ole kokeillut.

Kuorrutus:

Jäähdytä kakku hyvin jääkaapissa ennen kuorrutteen lisäämistä. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa yön yli. Tein itse kuorrutuksen vasta seuraavana päivänä, niin kakku oli ehtinyt tekeytyä. 

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sekoita passionhedelmän lihat ja mangosose keskenään. 

Kuumenna tilkka limemehua ja purista liivatteet mehun joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen passion-mangoseokseen. Kaada seos kakun päälle ja anna hyytyä pari tuntia. 

Vahingossa todella hyvää simpukka-katkarapupastaa

Tämä ruoka syntyi arki-iltana kotiin tullessa, kun salitreenin jälkeen kuolemannälkäisenä yritin keksiä nopeaa ruokaa jääkaapin aineksista. Vahingossa tuli tehtyä todella hyvää pastaa, jonka valmistamiseen menee juuri sen aikaa, kun pasta kiehuu kattilassa. Mitat ovat suuntaa antavia eli toimii hyvin maun mukaan periaatteella.

Simpukka-katkarapupasta (kahdelle)

1 valkosipulinkynsi
1 kevätsipulin varsi
hyppysellinen kuivattua chilisilppua tai arrabbiataa
1 prk (200 g) simpukoita suolaliemessä (käytä myös liemi)
n. 100-150 g katkarapuja (maun mukaan)
1 limen mehu
2 munaa
n. 1 dl parmesaniraastetta
loraus oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Laita pasta kiehumaan.
Silppua valkosipuli ja viipaloi kevätsipuli.
Kuumenna oliiviöljy pannulla ja lisää valkosipulit, kevätsipulit ja hyppysellinen kuivattua chiliä tai arrabbiata-mausteseosta. Kuullota sipuleita, mutta varo etteivät valkosipulit kärähdä.
Lisää joukkoon simpukat liemineen ja katkaravut sekä limen mehu. Kuumenna poreilevaksi. Ota pannu tarvittaessa pois liedeltä, jos pastan kypsymistä tarvitsee vielä odottaa.
Sekoita kulhossa kananmunat ja parmesaniraaste sekä mustapippuri ja hieman suolaa.
Kun pasta on valmis, ota vähän keitinvettä talteen ja kaada loput vedet pois.
Lisää pasta ja kananmunaseos pannulle muiden ainesten joukkoon ja kuumenna koko ajan sekoittaen hetken aikaa, kunnes seos on muuttunut kermaiseksi.

Kevyttä elämää avokado-pekonisalaatilla

Viikonloppu sujui syömisen ja hemmottelun merkeissä. Perjantaina illallinen Långvikissa ja lauantaina syömingit Gaijinissa, joiden jälkeen sunnuntaina teki mieli jotain kevyttä.

Mies unelmoi jääkaapissa odottavasta pekonista. Minä kaipasin tuoretta ja raikasta. Googlailun tuloksena löytyi täydellinen kompromissi: avokado-pekonisalaatti.

Vaikka salaatti on sellaisenaankin varmasti hyvä, niin pääroolissa tässä ruoassa oli KASTIKE. Soosi oli niin hyvää, että kumpikin nuoli lautasen putipuhtaaksi. Näin jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä, miten on tullut vuosia syötyä salaattia tylsien peruskastikkeiden kanssa, kun on olemassa tämä googletaivaasta löytynyt kastike. Ei muuten hassumpaa ollut pekoni-avokado-salaatti-yhdistelmäkään. Yksinkertaista ja niin hyvää! Ja voi yhden aterian verran leikkiä karppaavansa :)

Meillä avokadon, pekonin ja valkosipulin määrä jälleen tuplaantui alkuperäisestä ja mozzarella on aina Pirkan buffalomozzarellaa, jota voisi sellaisenaankin nautiskella loputtomasti.

Avokado-pekonisalaatti superhyvällä tomaattikastikkeella kahdelle

2 avokadoa
140 g pekonia
1 buffalomozzarella
salaatinlehtiä, esim. romaine
(punasipulia)

Superhyvä tomaattikastike:
2 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl balsamicoa
2 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
suolaa

Valmista ensin kastike:
Lohko tomaatit ja poista niistä siemenet ja neste. Laita kastikkeen ainekset tehosekoittimeen tai kulhoon ja soseuta kastikkeeksi.

Paista pekoni rapeaksi ja anna hetken vetäytyä talouspaperin päällä.

Viipaloi avokado, mozzarella ja punasipuli. (Tai jätä mozzarella puolikkaaksi, kuten meillä on tapana) Kokoa salaatti.

Kannattaa kaataa salaatinkastike salaatin ja avokadon päälle ja ripotella pekonit vasta viimeisenä pinnalle niin se säilyy rapeana pidempään.

Baileys-juustokakku - takuuvarma hitti

Tämä leivonnainen ei meinaa päästä uuniin asti, koska täyte on niin taivaallisen hyvää, että sitä tulee maisteltua enemmän kuin on ihmiselle hyväksi. Valmiista kakusta ei jää jäljelle kuin murusia, kun vieraat pääsevät siihen käsiksi.

Olen tehnyt juustokakkua useita kertoja sen jälkeen, kun bongasin Keith Armstrongin tarjoilevan sitä Neljän tähden illallisessa. Reseptiä on tullut jaettua eteenpäin ja olen kuullut pelkkiä menestystarinoita siitä, kuinka juustokakku on saanut laajaa suosiota useammassa illallispöydässä.

Tällä kertaa halusin kokeilla kakun maustamista alkoholilla ja mikä sopisi paremmin juustokakkuun kuin Baileys. Kokeilu onnistui loistavasti, lopputulos ei ollut ällömakea vaan sopivan raikas. Taivaallisen herkullista myös ilman Baileysiä - kannattaa tarjoilla esim. vadelmasorbetin kanssa. 

Jälkiruokaviineistä kakun kanssa sopii todella hyvin esim. Tokaji Aszú 4 Puttonyos.

Baileys-juustokakku

Pohja:

puolikas paketti Digestive-keksejä

2-3 rkl voisulaa

Täyte:

2 prk eli 400 g maustamatonta tuorejuustoa (esim Philadelphia tai Viola)

1 prk eli 2 dl vispikermaa

3/4 kuppia eli n. 1,7 dl sokeria

1/4 kuppia eli n. 0,6 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

1,5 tl vanilliinisokeria

1-1,5 dl Baileys-likööriä (voi jättää pois)

Kuorrutus:

2 prk eli 300 g ranskankermaa

1 rkl sokeria

1/2 tl vanilliinisokeria

(1/2 limen mehu)

Pohja:

Murskaa keksit muruiksi, sulata voi ja sekoita se murujen sekaan. 

Painele taikina voidellun (tai leivinpaperilla vuoratun, jos olet yhtä mukavuudenhaluinen kuin minä) irtovuoan (myös korkeareunainen piirakkavuoka käy) pohjalle tiiviisti. Laita vuoka jääkaappiin ainakin 20 minuutiksi.

Täyte:

Vaahdota tuorejuusto ja vatkaa sekaan toisessa kulhossa vaahdotettu kerma, sen jälkeen sokeri, jauhot, vanilliinisokeri ja lopuksi kananmunat sekä maun mukaan 1-1,5 dl Baileysiä.

Kaada täyte vuokaan ja paista 160 asteessa n. 45 minuuttia tai kunnes täyte on kiinteää keskeltä eli kun kakun keskiosa ei enää liiku vuokaa heilutettaessa.

Kuorrutus:

Sekoita kuorrutuksen aineet ja kaada seos kuuman kakun päälle. Olen alkuperäisen reseptin kuorrutukseen lisännyt myös vähän limen mehua. Laita vuoka uuniin vielä 5-10 minuutiksi.

Jäähdytä kakku ja anna sen viilentyä kunnolla jääkaapissa. Tarjoillaan kylmänä esim. vadelmasorbetin tai tuoreiden marjojen kera.

En olisi uskonut ikinä - törkeän hyvää kaalilaatikkoa

En olisi uskonut ikinä: a) tein vapaaehtoisesti kaalilaatikkoa, b) se oli törkeän hyvää, c) tahtoo kolmannen lautasellisen, d) lihansyöjämiehenkin mielestä se oli kaalilaatikoksi hyvää (tosin lihaa saisi olla enemmän...), e) myös mies otti santsikierroksen.

Ehkä on tullut jo aiemmista kirjoituksista selville, että kaali on ollut pitkään inhokkiruokien listalla. Kaikki ruokalajit, joiden nimessä on alku-/väli-/loppuosassa sana kaali. Mikä tahansa kaali, myös salaa ruokaan piilotettuna, vaikkei sitä nimessä olisikaan mainittu. Ja kaalilaatikko on ollut yök-listalla ehdoton ykkönen. Vielä viime vuoden puolella en olisi ikinä uskonut itse kokkaavani kaalilaatikkoa ilman uhkailua, kiristystä - varsinkaan jos olisi pitänyt itse syödä sitä laatikkoa. Mutta olen taas ottanut ison askeleen kohti aikuisuutta ja todennut olleeni väärässä kaalilaatikon suhteen. Se onkin oikeasti todella hyvää! Myös mies nyrpisti nenäänsä kuullessaan, että maanantai-illan ruokana olisi kaalilaatikkoa. Mutta yllättävän hyvin maistui myös miehelle. Aion ahdottomasti tehdä uudelleen.

Osan kunniasta annan myös Sikke Sumarille, jonka äidin kaalilaatikkoresepti pääsi tähän kokeiluun Sikke - ruokaa rakkaudella -kirjasta. (Sumari & Ilmoni (2012): Sikke Ruokaa rakkaudella Toscanassa). Lämpimästi suosittelen kirjaa, joka on täynnä toinen toistaan herkullisempia reseptejä.
Muutamassa kohdassa oikaisin kirjan reseptistä: porkkanaa en jaksanut nälissäni pilkkoa mukaan ja meiramia ja korppujauhoja ei löytynyt kaapissa.  Lientä olisi voinut olla vähän vähemmän, kun käytin laatikkoon vain kilon verran kaalia - eli reseptin nestemäärä sopii paremmin kahdelle kaalinpäälle. Kun vielä keksisi, miten kaalilaatikon saa näyttämään kuvassa vähän paremmalta...Mutta tässä resepti sellaisena kuin se on kirjassa.

Kaalilaatikko

1-2 kaalinpäätä koosta riippuen (käytin itse 1 kg)
nokare voita ja loraus öljyä
2 porkkanaa kuutioina
2 sipulia pienittynä
2 valkosipulinkynttä pienittynä
500 g hyvää jauhelihaa
muutama reilu hyppysellinen meiramia tai timjamia
2 dl keitettyä riisiä
hyvä loraus soijaa (Sikke neuvoo: älä jätä pois, tässä tarvitaan soijan umamia) (itse laitoin n. 3-4 rkl)
5 dl vettä ja lihaliemikuutio (tai itse tehtyä)
2 dl kermaa
1-3 rkl tummaa siirappia (laitoin reippaasti 3 rkl)
korppujauhoja
meiramia
suolaa
pippuria

Kuullota isossa padassa voin ja öljyn seoksessa sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Lisää pikkuhiljaa pilkottua kaalia niin, että lisäät seuraavan satsin vasta kun edellinen on hiukan ruskistunut, mausta suolalla ja tilkalla soijaa. Maista.

Paista toisella pannulla jauheliha voissa, mausta sekin suolalla, pippurilla, meiramilla (tai timjamilla) ja soijalla. Maista tässä vaiheessa, että makua on tarpeeksi, sillä maku miedontuu uunissa.

Lisää kaalipaistokseen lihaliemi, siirappi ja kerma. (1 kg kaalia olisi riittänyt ehkä 2,5 dl lihalientä. Yhdistä kaalipaistos, riisi ja jauheliha uunivuoassa ( kattilassa sekoittaminen oli helpompaa) ja maista taas. Älä syö tässä vaiheessa liikaa... (tämä oli Sikeltä varteenotettava neuvo - oli jo ennen uunia todella hyvää)

Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 180-asteisessa uunissa vajaan tunnin ajan niin, että korppujauhot ovat ruskistuneet ja laatikon pinta on kaunis ja rapea. (Ilman korppujauhojakin tuli hyvää)

Puolukoita ei ollut kaupan pakastealtaassa, joten söimme karpaloiden kera - toinen lautasellinen sellaisenaan oli melkein vielä parempaa. Suosittelen kokeilemaan! Tämä ei ollut mitenkään sen makuista, mitä koulun kaalilaatikosta traumatisoituneena kuvittelin kaalilaatikon maistuvan. Se oli paljon paljon parempaa!

Maailman paras tomaatti-vuohenjuustokeitto ja teeleivät

Perjantai. Viikonloppu. Jee!

Täydellinen alku viikonlopulle muodostui tällä kertaa kombinaatiosta: Reino & The Rhinos eetteriin (erityisesti Aurinko on soinut viime päivinä repeatilla), GT lasiin, teeleivät uuniin ja maailman paras tomaattikeitto -resepti kokeiluun. Eeva Kolun Kauhaa ja rakkautta -blogi on yksi suosikkejani ja sieltä bongasin tämän illan pääruoan. Odotukset olivat korkealla, kun keitto oli nimetty maailman parhaaksi. Hyvin lähellä maailman parasta olikin, kun ensimmäisiä lusikallisia maistelin. Mutta kun lisäsin keittoon vielä jääkaapissa käyttöä odotelleen vuohenjuuston, niin oli saavutettu maailman paras tomaattivuohenjuustokeitto.

Teeleivät sopivat loistavasti keiton kanssa. Olen taas viime aikoina tuskaillut sämpylöiden kanssa. Viimeiset kolme kokeilua eri resepteillä ovat johtaneet pannukakkulopputulokseen, joita edes mies ei ole suostunut maistamaan, vaikka yleensä on lähes kaikkiruokainen. Joten olen virallisesti luovuttanut sämpylöiden kanssa - kaikki keinot on kokeiltu, mutta en saa niistä millään kuohkeita, kohonneita ja sämpylän näköisiä. Onnittelen niitä, jotka osaavat leipoa sämpylöitä...mutta teeleipiä ei saa epäonnistumaan - sen helpompaa reseptiä ei olekaan.

Teeleivät

4 dl sämpyläjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

50 g margariinia tai voita

2 dl maitoa tai piimää

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä tai sulatettu rasva ja neste. 

Muotoile leivinpaperille kaksi pyöreää ja matalaa leipää. Pistele haarukalla. Paista 225 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Maailman paras tomaatti-vuohenjuustokeitto

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
reilu loraus extra virgin -oliiviöljyä
1 kg kypsiä tomaatteja
4-5 dl vettä
2 rkl kana- tai kasvisfondia
1/2 dl valkoviiniä
1 rkl sokeria
2 rkl tomaattipyreetä (eli 70 g purkki)
1-2 tl kuivattua basilikaa
1/2 dl kuohukermaa
n. 100 g vuohenjuustoa
suolaa
mustapippuria

Kuori ja pilko sipuli, valkosipuli ja porkkana. Leikkaa tomaatit lohkoiksi.
Kuumenna oliiviöljy kattilassa, lisää sipuli, valkosipuli ja porkkana ja kuullota, kunnes sipulit ovat läpikuultavia.
Lisää tomaatit, vesi (kannattaa ensin laittaa 4 dl ja lisätä tarvittaessa, niin ei tarvitse keittää keittoa kasaan), fondi, valkoviini, sokeri, tomaattipyree ja basilika.
Kiehauta ja anna porista, kunnes tomaatit ja porkkanat ovat täysin pehmeitä. Lisää vuohenjuusto ja anna sen hetken sulaa keittoon.
Soseuta sauvasekoittimella.
Kuumenna tarvittaessa uudelleen lähes kiehuvaksi ja lisää kerma ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna keiton jäähtyä hieman, niin maku tulee paremmin esille.

Kesän muistoja: Raikas perunasalaatti

Loman loppumisesta on kulunut neljä työpäivää ja leppoisasta lomalta paluusta ei ole ollut tietoakaan, sen verran kiirettä on pitänyt. Mutta superpitkän kesäloman kiireettömiä hetkiä voi onneksi muistella valokuvista.

Viimeisenä lomaviikonloppuna savustettiin siikaa - hiiliä tuli laitettua grilliin ilmeisesti vähän liikaa, kun lopputuloksena oli melko tummasävyinen kala. Mutta onneksi kuoren alta löytyi ihan hyvää syötävää. Kalan kaveriksi tein superhyvää ja ihanan raikasta perunasalaattia Pirkka Ruoka-lehden heinäkuun numerosta ja löytyy myös Pirkka.fi-sivuilta. Alkuperäiseen reseptiin verrattuna jätin perunat ja sipulit paistamatta raikkaamman lopputuloksen saamiseksi.

Perunaa ei meidän perheessä kovin usein tule ostettua, mutta uusia perunoita sentään on pakko saada muutaman kerran kesässä. Perunasalaattikin on tähän kesään asti vienyt ajatukset aina niihin kaupan etikkakermamössöllä kyllästettyihin valmis"salaatteihin", minkä vuoksi ei ole koskaan tullut tehneeksi kotona perunasalaattia. Mutta tämän kesän kokeilut muuttivat mielikuvan heti positiivisemmaksi. Tätä voisi hyvin tehdä vaikka isommallekin porukalle - sen verran nopea ja helppo resepti. Mikä parasta, minttu tuo tähänkin salaattiin jotenkin mojitomaisia makuja - kuten taannoinen kikhernesalaatti :) (Lihansyöjäkin tykkäsi, vaikkei löytänyt lihaa tästäkään annoksesta)

Raikas perunasalaatti

n. 1 kg uusia perunoita (tai vähän vähemmän)
1 punasipuli
1-2 rkl oliiviöljyä
3 tomaattia
2 rkl sitruunanmehua
loraus valkoista balsamicoa
1 tl suolaa
1/2-1 dl minttua hienonnettuna
mustapippuria maun mukaan

Pese perunat ja keitä kypsiksi. Anna jäähtyä.
Kuutioi perunat, tomaatit sekä hienonna sipuli ja minttu.
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Nauti!

Ruokajuomaksi sopi hyvin kesäjuomien ykkönen Beringer.

Raparperista limonadia

Alkukesästä löytämäni grillauskirja (Grillikirja - Herkullisia ruokia, marinadeja, kastikkeita ja höysteitä (Schildts Kustannus 2010)) on osoittautunut todelliseksi kesäloman reseptien aarreaitaksi. Kirja löytyi edulliseen hintaan kustantajan verkkokaupasta ja on ollut erinomainen ostos. Kirjakaupoissa selaamani muut grillauskirjat vaikuttavat tylsiltä ja perinteisiltä tähän teokseen verrattuna, tai niiden reseptit ovat liian monimutkaisia alkeelliseen mökkikokkailuun.

Grilliruokien lisäksi kirjasta löytyy reseptejä myös juomiin. Ja kun mökin vieressä on pari raparperipuskaa houkutellut antimillaan, päätin kokeilla raparperilimonadin tekemistä kirjan ohjeita soveltaen. Sovelsin veden ja sokerin määrässä Sara La Fountainin reseptiä Olivia-lehden blogista.

Raparperilimonadi

noin 1 kg raparperia pilkottuna
2 dl sokeria (kirjan reseptissä 1 dl)
5 dl vettä (kirjan reseptissä 2 dl)
1/2 sitruunan mehu
1/2-1 vaniljatanko halkaistuna
jäämurskaa

Kiehauta vesi, sokeri, sitruunamehu ja vaniljatanko.
Lisää joukkoon pilkotut raparperit.
Anna kiehua kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes raparperit ovat pehmenneet.
Kaada seos tiheän siivilän läpi - mökkiolosuhteissa kahvinkeitin suodatinpusseineen osoittautui loistavaksi apuvälineeksi siivilän puuttuessa.
Anna limonadin jäähtyä.
Laimenna limonadia vedellä makusi mukaan - tämä on siis tiivistemehua, joten siitä riittää useaan kannulliseen.
Tarjoa jäiden kanssa.
Aikuisen version saa lisäämällä joukkoon vodkaa.

Keitoksesta jäljelle jäänyt raparperiseos toimii jälkiruokana sellaisenaan tai esim. vaniljakastikkeen kanssa sekä sopii hyvin myös maustamattoman jogurtin kaveriksi.

Inkivääri+chili+korianteri+valkosipuli = loistava grillimarinadi kanalle

Olen löytänyt suosikkimakujen paletin, jonka ainesosien yhdistäminen ei voi johtaa kuin hyvään tai erittäin hyvään lopputulokseen. Mökillä päivän ainoana ohjelmanumerona on ollut grillaaminen ja erilaisten marinadien kokeilu. Hyviä kokeiluja onkin ollut useita. Tässä yksi niistä.

Mökkeily on virittänyt myös orastava kiinnostus kasvimaan hoitoon (alkavan keski-iän merkki?). Kun keväällä kylvetyt yrttien siemenet eivät osoittaneet minkäänlaisia elonmerkkejä, päätin oikaista helpomman kautta ja istuttaa kokeiluksi kaupan yrttiruukkuja kasvimaalle. Näistä kokeiluista lempiyrttini korianteri on ollut myötämielisin ulkoilmassa viihtymiselle ja siitä on riittänyt satoa useamman päivän ruokiin, myös tähän marinadiin.

Inspiraatio raikkaalle Aasiaan vivahtavalle marinadille löytyi täältä. Aiemmin tekemistäni marinadeista ei usein ole tarttunut lihaan tarpeeksi makua, mutta tällä kertaa aromit olivat kohdallaan ja tekele sai runsaasti kehuja myös mieskriitikolta. Tätä tehdään varmasti uudestaan. Lisukkeena syötiin samalla marinadilla maustettuja paprikan ja kesäkurpitsan paloja. 

Inkivääri-chili-korianteri-valkosipulimarinadi kanalle

1 pienehkö sipuli

2-3 valkosipulinkynttä

2-3 cm pala inkivääriä

1 chili

pari kourallista korianteria

1 limen mehu

2 rkl soijaa

1 rkl kalakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

sokeria

mustapippuria

suolaa

Silppua sipuli, valkosipuli, inkivääri, chili (siemenet poistettuna) ja korianteri. 

Sekoita ainekset keskenään. Säästä vähän marinadia, jos haluat sivellä sillä fileisiin lisää makua grillauksen loppuvaiheessa.

Kaada marinadi muovipussiin broilerin rintafileiden kanssa (meillä oli 4 paksua fileetä). 

Anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Sopii myös grillattavien vihannesten marinadiksi.

Kokiksessa keitetyt ribsit kolakastikkeella - ehkä paras ruoka ikinä

Juhannukselta on vielä se tärkein ja paras resepti jäänyt jakamatta. Miten tätä ruokaa kuvaisin... Pienellä epävarmuudella lähdin kokeilemaan, koska sitä oikeaa reseptiä ei löytynyt, joten täytyi soveltaa lennossa. Ruoka onnistui täydellisesti. Jos pitäisi valita yksi ruoka, jonka viimeisenä ateriana haluaisi uudelleen kokea, se saattaisi jopa olla tämä.

Kokeilu sai alkunsa, kun saimme vinkin, että kokiksessa keittämällä ribseistä tulee todella mureita. Tarkempaa ohjetta etsin aika pitkään, mutta lähimmäksi pääsi Nigellan resepti ja glaseerauskastike tuli sekoitettua viime hetkillä sillä, mitä sattui löytymään keittiöstä.

Olimme etukäteen luvanneet maistiaisia porukan innokkaimmalle lihansyöjälle, joka ymmärtää lihan ja glaseerauksen päälle. Häpeäkseni joudun myöntämään, että oli niin hyvää, että tuli syötyä kaikki kahteen pekkaan. Yhtenä tekijänä tähän vaikutti myös se, että koska juhannuksen alla kaupassa oli vain yksi pakkaus ribsejä, olin vahingossa ostanut toisen pakkauksen grillikylkeä, joka siis ei ole sama asia kuin ribsit - älä tee samaa virhettä :) Ensi juhannuksena tehdään sama setti, mutta ehkä noin kymmenkertaisena annoksena - tosin en ole vielä ratkaissut logistisia ongelmia, mistä saadaan pari kymmenen litran kattilaa ja tarpeeksi iso liesi...Vieläkin nousee hymy kasvoille ja vesi kielelle, kun muistelen, kuinka hyvää liha oli. Jos olet joskus syönyt ribsejä, suosittelen kokeilemaan - aiemmin maistamani ribseillä ei ollut mitään tekemistä näiden kanssa. Jos et ole syönyt ribsejä, kokeile tätä, niin tiedät mistä puhutaan. Jos olet kasvissyöjä, suosittelen vakavasti harkitsemaan kääntymistä lihansyöjäksi edes tämän ruoan vuoksi. 

Ohjeen määrät ovat suunnilleen mittoja. En muistanut kirjoittaa tarkkoja määriä ylös, mutta kovin pahasti ei voi mennä pieleen, koska valmistus on aika yksinkertainen vaikkakin vaatii aikaa. Voit soveltaa näiden perusteella. Lopputulos on täysin sen noin kolmen tunnin vaivannäön väärti, joka valmistukseen meni. Taivaallista! 

Kokiksessa keitetyt ja kolakastikkeella glaseeratut ribsit

noin 3 l Coca-Colaa (ei mitään Lightia tai Zeroa vaan sitä aitoa)

1,5 kg maustamattomia possun ribsejä (suosittelen tekemään paljon enemmän, nämä söimme kahteen pekkaan)

Kolaglaseerauskastike

Lihan keitosta jäänyttä Coca-Cola-lientä

ketsuppia

Dijon-sinappia

jotain tulista kastiketta maun mukaan - meillä oli Poppamiehen Savuvadelmaa (löytyy isoista marketeista)

suolaa

pippuria

Keitä ribsejä kokiksessa niin kauan kunnes liha alkaa irrota luista. Itse keitin kahdessa kattilassa noin 2 tuntia. Ota ribsit pois liemestä, kun ne vielä pysyvät kasassa, että pystyt käsittelemään niitä grillissä. 

Ribsien keittämiseen käytetystä kokisliemestä tehdään glaseerauskastike. Kaada osa kokisliemestä pois. Keitin arviolta reilun litran verran kokislientä suurella teholla ilman kantta. Keitetään niin kauan, kunnes kokis alkaa jähmettyä siirappimaiseksi, jolloin se on valmista ja otetaan kattila pois liedeltä. Tähän vaadittava aika riippuu lieden tehosta, mutta jossain vaiheessa se vihdoin alkaa jähmettyä.

Kun kokissiirappi oli vähän jäähtynyt, lisäsin siihen noin vajaan desilitran ketsuppia, pari rkl Dijon-sinappia, jonkin verran Savuvadelmaa (oman tulisuusmieltymyksen mukaan), vähän suolaa ja pippuria. Uskoisin, että tulee todella hyvää jo pelkällä kokissiirapillakin, mutta tulisuutta kannattaa ainakin lisätä. 

Sivele glaseerauskastiketta ribsien pinnalle ja grillaa kummaltakin puolelta niin että saa väriä pintaan. Liha on jo valmiiksi kypsää, joten ei tarvitse enää grillissä kypsentää. Lisättiin glaseerauskastiketta vielä lopuksi pinnalle ja sitten herkuttelemaan. Loput glaseerauskastikkeesta katosi nopeasti muiden lihoihin eli ei haittaa, vaikka kastiketta tulee enemmänkin. Kaikessa epäterveellisyydessään se oli myös erittäin hyvää lusikalla syötynä :)

Söimme ribsejä vietnamilaisen salaatin kanssa, joka toi sopivasti raikkautta lihan seuraksi.

Edit: Yleisön pyynnöstä vinkki glaseerauskastikkeen tekoon: Kannattaa laittaa riittävästi tulisuutta soosiin, jotta kastikkeesta ei tule liian makea, myös silputtu tuore chili tai kuivattu chili käy, samoin chilikastike tai myös Dijon-sinappi tuo tulista vivahdetta ja vähän suolaisuutta. Eli potkua kannattaa olla, toki oman maun mukaan. Maistelemalla löytyy sopiva kombinaatio. Olen myöhemmissä versioissa jättänyt ketsupin kokonaan pois, joten sitäkään ei välttämättä tarvitse.

Kesän ykkösviini

Kesän ehdoton ykkösviini on vaaleanpunainen, makeahko, helposti nautittava, sopii täydellisesti grilliruokien seuraksi, sellaisenaan nautiskeluun, helteisen päivän virvokkeeksi, piknikille ja oikeastaan kaikkiin kesähetkiin. Ehkä enemmän naisten makuun, mutta on tätä nähty myös miesten laseissa :)

Beringer Stone Cellar Zinfandel Rosé, Kalifornian lahja suomalaiseen kesään.

Alkon sivuilla luonnehdittu puolimakea, keskihapokas, metsämansikkahilloinen, vadelmainen - eli jos pidät Fresitasta, saatat pitää myös Beringeristä

Mansikkainen kesäsalaatti Jamaican jerk -kanalla ja halloumilla

Toinen juhannuksen herkku nautittiin pääruokana marinoitujen jättikatkarapujen jälkeen:
mansikkainen kesäsalatti Jamaican Jerk -marinoidulla kanalla ja halloumilla. Resepti kanan mausteseokselle löytyi sekin mahtavasta Grillikirjasta (Schildts Kustannus 2010)

Tein mausteseosta kerralla kaksi annosta, niin riittää kesän myöhempiinkin grillauksiin. Mausteseos oli helppo sekoittaa valmiiksi jo kotona ja mökillä sitten vain lisäsin öljyn.

Jamaican jerk öljyssä - marinadi kanalle

1 rkl ruokokidesokeria
(1 rkl yleismaustetta) (minulle ei vielä selvinnyt mitä on yleismauste, joten tämä jäi pois omasta setistä)
1 rkl sitruunapippuria
1 rkl sipulijauhetta
2 rkl sormisuolaa
1 rkl sellerisuolaa (käytin tavallista suolaa tämän sijasta)
0,5 rkl kuivattua timjamia
1 rkl jauhettua mustapippuria
0,5 rkl jauhettua kanelia
0,5 rkl jauhettua neilikkaa
1 rkl murskattua valkosipulia (käytin valkosipulijauhetta)
2 rkl kuivattua persiljaa
0,5 rkl jauhettua muskottipähkinää
3 kuivattua limen lehteä murskattuna
1 dl öljyä

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. (kirjan reseptissä kehotetaan sekoittamaan tehosekoittimessa - itse oikaisin vähän ja sekoitin manuaalisesti lusikalla)
Säilytä mausteseos tiiviisti suljetussa astiassa.
Kun tarvitset marinadia, lisää öljy joukkoon ja sekoita.
Sopii hyvin myös kuivaksi mausteseokseksi ilman öljyä.
Kirjan mukaan sopii kanan lisäksi myös sianlihan, rasvaisen kalan ja naudanlihan kanssa.

Mansikkainen kanasalaatti halloumilla


maustamattomia broilerin fileepihvejä
Jamaican jerk -mausteseosta
haluamaasi salaattia
rucolaa
mansikoita
tuoretta ananasta paloina
halloumijuustoa
keväsipulia siivuina

Marinoi broilerin fileepihvit jamaican jerk -öljyllä: laita fileet muovipussiin, joukkoon marinadi, purista ilmat pois, sulje pussi ja hiero jerk-seos kanan pintaan niin että sitä on jokaisessa kanapalassa.
Anna maustua 2-3 tuntia.
Valmista salaatti, grillaa kanapalat ja halloumit - nauti!
(meillä oli 350 g, marinadista riittää suurempaankin lihamäärään)